"Hätämajoitus antaa vääränlaisen viestin." : neuvottelupöydällä paperittomien perus- ja ihmisoikeudet.

Vuonna 2015 Suomesta turvapaikkaa hakeneiden määrä kasvoi hetkellisesti ennätyslukemiin maamme tähänastisessa historiassa. Samoihin aikoihin tehdyt kiristykset ulkomaalaislakiin aiheuttivat tilanteen, joissa myös kielteisten päätösten määrä kasvoi, samalla kun vastaanottopalveluiden tarjoamista alettiin rajoittamaan entistä tiukemmin perustein. Erilaisten arvioiden mukaan kielteisen päätöksen saaneita turvapaikanhakijoita on jäänyt Suomeen enemmän kuin koskaan. Uuspaperittomuuden myötä valtio ja kunnat joutuivat uudella tavalla pohtimaan ja linjaamaan sitä, miten tämän ihmisryhmän sekä muiden paperittomien hätään ja palveluntarpeisiin tulisi vastata. Tutkielmassani tarkastelen paperittomien perus- ja ihmisoikeuksista käytävää julkista keskustelua ja uutisointia syksyn 2016 ja syksyn 2017 välisenä aikana Helsingin Sanomissa. Tutkielmani temaattisena lähtökohtana on, että keskustellessa viimesijaisista palveluista kuten hätämajoituksesta, viimesijaisesta taloudellisesta tuesta ja terveydenhuollosta, puhutaan itse asiassa paperittomien perus- ja ihmisoikeuksista, joiden turvaamiseen julkinen valta on kansainvälisten sopimusten ja kansallisen lainsäädännön mukaan velvoitettu. Tällä rajauksella paikannan tutkielmaani yhtäältä sosiaalityön sekä kansalaisyhteiskunnan tutkimukseen. Tutkielmani tarkastelee tätä keskustelua merkityskamppailuna, jota jäsennän foucault’laisen hallintavallan käsitteen avulla. Analyysiani toteutan Goffmanin jalanjäljissä Entmanin kehittämän kehysanalyysin keinoin, jolla puran keskustelussa ja uutisissa tuotettuja merkityksenantoja tekoina. Kehystämisen avulla tarkastelen hallintavaltaa, jonka legitimoinnista kamppaillaan erilaisten yhteiskunnallisten toimijoiden kesken poliitikoista ja sosiaalipolitiikan eri toimijoista aina kansalaisyhteiskunnan toimijoihin asti. Paperittomien perus- ja ihmisoikeuksien toteuttamista pyritään aineistossani hallitsemaan uhka- ja ihmisoikeuskehyksillä. Neljää eri uhkakehystä yhdistää niiden näkemys paperittomista itsestään ongelman aiheuttajana, ja siitä johtaen myös kontrolloivien hallinnallisten sekä hallinnollisten tekniikoiden kohteina. Ihmisoikeus-kehykset määrittelevät puolestaan yhteiskunnalliset rakenteet ja niistä ulossulkemisen ongelmien syyksi, ja peräänkuuluttavat ensisijaisesti organisatorisia ratkaisukeinoja. Hallintapyrkimyksissä on nähtävissä laaja yhteiskunnallisten toimijoiden joukko, joiden kesken merkityskamppailuja käydään vaihtelevin painotuksin. Uutisoinnissa ja keskustelussa on tulkittavissa jännitettä kansallisvaltion suvereniteetin, Suomea velvoittavien kansainvälisten sopimusten ja kansallisen lainsäädännön, sekä erilaisten moraalisten ja ammattieettisten periaatteiden kesken. Paperittomien henkilöiden osallisuus merkityskamppailussa jää yhtä marginaaliseksi kuin heidän yhteiskunnallinen asemansakin